Ilmoitusluontoista asiaa!

Huomiohuomio!

Tää teksti nyt ei oikeestaa kauheesti oo sen enempää ku et mainostan/ilmoitan, et laitan kaikennäkösii kuvii suht koht usein täältä miun instagramii, jonka oikeestaa tein vaan ja ainoastaan tätä varten. Nimi siellä on siis Nestroi. Murtokuvan kaikista kuvista laitan tänne blogii nii siks nyt mainostan koska haluun näyttää kaikille kavereille ja sukulaisillekki mut en jaksa latailla niitä kahtee tai kolmee eri paikkaaa eriksee tai, vielä pahempaa, lähettää niitä kaikille ihmisille eriksee. Joten jos ootte kilttejä nii voisitte säästää miun aikaa ja hermoja kattomalla niitä sieltä, kiitos! ~

Toinen ilmoitettava asia on, et täällä on taifuuni varotus huomiseks ja jos sähköt menee poikki tai jotain niin miua ei varmaan saa millään kiinni vähää aikaa, mut ei tarvii olla huolissaan, täällä on niitä ennenki nähty ja kyllä talo kestää :)

Orientation Camp + isäntäperhe

Tämä on vasta miun viides päivä Japanissa, mut tuntuu et aikaa ois menny jo melkein kuukaus. Orientation oli ja meni ja olen nyt turvallisesti saapunut isäntäperheeseen.

Japaninreissuni alkoi siis torstaista sunnuntaihin kestävällä Orientation Campillä, jonka vastaanottava organisaatio WYS järjesti. Siellä pääsi tapaamaan paljon muita vaihtareita ja voi että ne oli ihania! Joku teki jo fb-ryhmänkin meille, että saataisi toisemme leirin jälkeen sieltäkin kiinni.

Saimme myös prepaidpuhelimet leirin aikana, mutta olisi ollut tosi mukavaa jos niiden käyttöön olisi saanut vähän apua: kukaan leirillä ei osannut. Söpö se kuitenkin on ja halpa myös. Leirillä oli sen verran kiireistä, ettei koti-ikävääehtinyt oikein ajatella muuta kuin iltaisin,mikä onoikeastaan hyvä asia. Joka ilta se kuitenkin iski ja itkupilliä taas itketti. Onneksi pystyi hätätilanteessa jutella suomeksi Saaran kanssa ja sitten jutella uuden tuttavuuden kanssa, jolla oli samanlaiset fiilikset.

Yllätyksenä tuli, että miun host-sisko tuli myös sinne leirille! Huomasin vasta tokana päivänä sen nimen listalla, mutten ollut varma oliko se juuri se miun host-sisko vai ei (kuvaa kun en ollut saanut perheestä) vai joku samanniminen henkilö. Kolmantena päivänä taisin kyllä uskaltaa kysyä ja olihan se sama henkilö. Oli kuitenkin sen verran kiireistä, ettei ehditty paljoa jutella orientationin aikana,

Japanilainen puhelin + Armin + äkäinen saksalaisteini

Orientationiin sisältyi myös lyhyt reissu Harajukuun, mitä nyt en ollut odottanut yhtä innolla kuin moni muu vaihtareista ja eipä se minusta niin kauhean ihmeellistä edes ollut, oli vaan tosi paljon ihmisiä ja jonkin verran kummallisesti pukeutuneita myyjiä. Aikaa shoppailuun ei ikävä kyllä oikein ollut (ei sillä että minua oikein kiinnostaisikaan, mutta kävi vähän sääli sitä odottaneiden puolesta). Käytiin kuitenkin oman ryhmän kanssa ottamassa purikura, jota en kehtaa julkaista kun en ole muilta kuvassa olleilta lupaa kysynyt. NIIN! Ja en voinut vastustaa kiusausta käyttää semmosia "laita 200 yeniä sisään ja saat jonkun minifiguurin", jotka animesta kiinnostuneet varmaan tietävät. Kuvaa en niistä tajunnut ottaa, mutta otan sitten jossain vaiheessa täällä Hamamatsussa, kun niitä on täälläkin kyllä näkynyt.

Matkalla Harajukuun kävimme myös Meiji-temppelissä ja se oli niin kaunis!

Noi puut oli valtavia

Noi on semmosii laattoja, joille voi kirjottaa toiveita/rukouksia

Juoma-automaatteja on kyllä tosissaan joka paikassa, orientationissa niitä oli sisätiloissa myös siellä täällä ja tästä host-perheen talolta on ehkä 200m lähimpään sellaiseen. Melko halpaa kanssa, kokis maksaa about 120-150 yeniä eli semmosen euron. Ruoka on muutenkin halvempaa täällä.

Ruoasta puheenollen, olen vähän nirso niin siihen tottumiseen menee ehkä hetki. Ei ole ollut mitään oksettavia kokemuksia, mutta kyllä miulle karjalanpiirakoita ja äidin spagettia ja jauhelihakastiketta on pari kertaa tullut ikävä. Ihan hyvää ruoka täällä on yleensä ottaen ollut, mutten ole löytänyt mitään maailmaa mullistavaa vielä, eilinen illallinen host-perheessä oli kyllä tosi hyvää. Asiaa vähän sekin vaikeuttaa, että olen vieläkin hieman kipeä: yskittää ja niiskuttaa, kuumetta tuskin kyllä on. Mutta se tarkoittaa kanssa sitä, et miun kurkku yksinkertaisesti vihaa syömistä, mutta juomista rakastaa, niin juon tosi paljon. Ei kurkku sillein oikein kipeä ole, mutta kipeä ja ei oikein maista kunnolla.

Joskus olen kuullut, että japanilaiset ruoka-annokset ovat pieniä. Saanko nauraa? Syön yleensäkkin aika vähän mitä tahansa muuta kuin suklaata ja jätskiä ja en moneen kertaan ole jaksanut koko annosta täällä. Host-isä vei eilen miut syömään katsudonia ja se itse katsudon kulho oli valtava, mutta lisäski siinä oli runsas salaatti ja kulhollinen misoa mukana. Se oli kyllä tosi herkullista, mutta en yksinkertaisesti pysty syömään kaikkea ja tuli huono omatunto. Host-perhe on kuitenkin vakuutellut, että se on ihan okei ja host-äiti sanoi laittavansa vain pienen bentoon (japanilainen pakattu lounas, joita esim. opiskelijat ottavat kotoa kouluun mukaan) sitten kouluun aamuisin.

Tämä host-perhe on muuten aivan ihana! Vieläkin vähän on koti-ikävä, mutta se on nyt parin täällä host-perheen kanssa vietetyn päivän jälkeen vähentynyt reilusti. Olen näiden neljäs vaihtari, joten ovat siis myös todella kokeneita ja host-sisko ja isä osaavat englantiakin ihan hyvin. Oma japanin ymmärrykseni hämmensi minutkin kokonaan, ymmärrän paljon enemmän kuin kuvittelin, vaikka puhunkin itse reilusti vähemmän. Host-perhe onkin kehunut, että tähän mennessä olen osannut japania kaikista vaihtareista parhaiten, vaikka välillä hämmennyksen hetkiä tuleekin.

Ja sitten pari tällaista btw-juttua: animea katsovat ihmiset varmaan tietävät sen taustalla kuuluvan sirinän? Se oli siistiä tasan 5 minuuttia, sitten se oli vain ärsyttävää. Ne on kovaäänisiä. Seuraavaan päivään mennessä niihin oli kanssa kyllä tottunut. Iltaisin kuuluva sirkutus on kyllä mukavan rauhoittavaa.

Täällä on kosteaa ja kuumaa. Tokiossa oli ilmeisesti melko viileää koko orientationin ajan, mutta kosteaa silti ja satoi vähän väliä, muttei kovasti. Hiki kuitenki tuli ja miun tukka menee muotoihin, joita en olisi edes osannut kuvitella tässä ilmankosteudessa. Se on ihan hauskaa, mutta myös ärsyttävää, koska hyviä tukkapäiviä ei tähän mennessä ole ollut kertaakaan.

Eka varsinainen päivä koulua oli tänään mutten siitä nyt jaksa kirjoittaa, huomenna sitten, jos jaksan ja kerkiän!

Ps. Ei, en jaksanut lukea uudelleen läpi.